Tammenterhot

klikkaa kuva isommaksi

Isonkin tammen tarina alkaa terhona.


Valokuvatorstai, haaste 333: Kasvu

Koiria ja isäntiä

Sådan herre, sådan dräng. Millainen koira, sellainen isäntä. Sanotaan, että koira muistuttaa omistajaansa, mutta voi olla että isäntä alkaa vähitellen muistuttaa koiraansa. Seura tunnetusti tekee kaltaisekseen.

klikkaa kuva isommaksi

Keskimmäinen pariskunta ainakin näyttää toteuttavan yllämainittua sananpartta ;)

Pienet purjehtijat

klikkaa kuva isommaksi

Jotain kiinnostavaa kiikarissa?

klikkaa kuva isommaksi

Pienten veneitäkö kisaamassa.

klikkaa kuva isommaksi

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Jos Henni Kitin Elävän näköiset oli pettymys, niin Tommi Kinnusen Neljäntienristeys oli iloinen yllätys. Osasin ennakkotietojen perusteella odottaa hyvää, mutta lukukokemus oli odotuksiakin parempi.

Kirjassa tapahtumia käydään läpi neljän henkilön perspektiivistä, mutta toisin kuin lähes kaikissa nykykirjoissa yhtä henkilöä seurataan kerrallaan, luvusta toiseen. Tämä tuntuu hyvin selkeältä ja rauhoittavalta. Minua on nimittäin usein ärsyttänyt se, että luvusta toiseen hypätään kokonaan eri henkilöihin ja ympäristöihin, niin että lukija on aina hetken aikaa ymmällään ja pohtii, että keitäs nämä tyypit nyt taas olivatkaan. Tällainen tyyli on nykyään valitettavan tavallinen; ehkä se heijastaa aikamme klikkaamismentaliteettia, jossa yhteen asiaan ei keskitytä kuin hetkeksi ennen kuin pitää käydä vilkaisemassa jotakin muuta.

Tommi Kinnunen kirjoittaa hyvin, pitää langat käsissään ja saa henkilönsä elämään. Henkilöiden elämänvaiheet kuvataan pitkältä aikaväliltä niin että joka luvussa mainitaan tapahtumavuosi. Tapahtumavuoden avulla eri henkilöiden vaiheet saa osumaan kohdalleen. Neljäntienristeys on sommiteltu taitavasti, niin että pikku hiljaa asiat alkavat aueta, saada selityksiä ja lopulta loksahtavat paikoilleen.

Kirja kertoo pitäjänkätilö Marian, tämän tyttären Lahjan, Lahjan miehen Onnin ja näiden lasten ja miniän tarinan. Jokaisen elämässä on oma murheensa, ja usein murheen takana on läheisen ihmisen petos, petos jonka tarkoituksena ei ehkä ole ollut tarkoitus satuttaa vaan pikemmin suojata. Maria salaa Lahjalta Amerikasta tulleet kirjeet, Onni salaa Lahjalta omat pyrkimyksensä ja Lahja ilmiantaa Onnin. Olisiko koko kuvio mennyt toisin, jos Maria olisi jättänyt puuttumatta tyttärensä asioihin?

Henni Kitti: Elävän näköiset

Hesarista luin arvostelun ja sen innostaman varasin Helmetistä – ja petyin. Tällä kertaa valinta ei osunut nappiin, mutta sinnikkäästi luin loppuun, onneksi en ostanut. Kirja kuljettaa lukijaa sukupolvesta toiseen, on aviotonta lasta ja eksentrisyyttä, kun yhden mielestä joen virtaus muuttaa suuntaa. Keskeisimmäksi näyttämöksi muodostuu Eläintieteen museo Helsingissä – päähenkilö kun omistaa elämänsä eläinten täyttämiselle. Aihepiirin täytynee olla kirjoittajalle läheinen, sen verran yksityiskohtaisesti asian ympärillä viivytään.

Esitteessä sanotaan näin:

”Kirja on tarina monesta sukupolvesta ja joesta, joka muuttaa suuntaa eräänä päivänä, venäläisestä sirkuskoirasta, kaivostoiminnasta ja siitä, kuinka kuollut seepra täytetään.”

No joo, joen suunnanmuutosta  ei selvitetä, mahtaako se symbolisoida maailman muuttumista tai kenties homoseksuaalisuutta. En tiedä, liian monimutkaista minun lihapulla-aivoilleni.

Oppia ikä kaikki

Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Ah, enkö ma hautahan asti
myös koululainen lie?

En koululaisena olisi arvannut, minkälainen elinikäisen oppimisen advokaatti minusta vanhana tuli. Unessa kyllä olin useinkin. V.A. Koskenniemi sen sijaan osui naulan kantaan runossaan; sen osoittaa innokkuus, jolla suomalaiset syksyisin valtaavat erilaiset avoimet opinahjot, työväenopistoissa ja avoimissa yliopistoissa. Minä muiden mukana. Nyt olen ilmoittautunut ravitsemustieteen opiskelijaksi Helsingin yliopistoon.

klikkaa kuva isommaksi

Ruoka kiinnostaa minua. Eikä vain nautintona vaan todella myös molekyylitasolla: miten eri aineet käyttäytyvät niin ruoan valmistusprosessissa kuin elimistössämme. Kimmokkeena mielenkiintooni on ollut Béliveaun ja Gingrasin kirja  Ruokavalio ja syöpä.

Saa nähdä, miten eläkeläisopiskelu vastaa odotuksiani. Voihan olla että innostus lopahtaa alkuunsa. Tai sitten se osoittautuu antoisaksi. Tärkeintähän ei ole päämäärä vaan matka, kuten Mauno Koivistokin muistutti. Vierivä kivi ei sammaloidu.

Kaupunkikierroksella

Helsingin katuilme on minun silmissäni muuttunut ankeaksi. Kun Kampissa nousen bussista ja siirryn kakkosen raitiovaunuun, jolla kivasti pääsee Kauppatorille, on reitti Urho Kekkosen kadun, Simonkadun, Kaivokadun ja Aleksin kautta mitä masentavin: rumaa, sekavaa ja huonosti hoidettua. Jopa Aleksi, joka nuoruudessani oli Helsingin kutsuvin katu "ikkunaostoksille", on muuttunut surkeaksi ja mitäänsanomattomaksi väyläksi, jonka varrella ei ole mitään esteettisiä houkutuksia silmälle.

Kauppatori on toki värikäs ja kuhisee elämää, toisin sanoen turisteja, joita lukuisat markkinakojut kusuvat syömään aitoa Lapin kalaa, mm. friteerattuja calmareita. Hmm... pakasteenahan ne tietenkin ovat tulleet, eivätkä varmaankaan Lapista. 

klikkaa kuva isommaksi

Torilla kahvittelevat toki muutkin kuin turistit. Nämä vihreät miehet ovat leppoisampia kuin Krimillä tavatut.

klikkaa kuva isommaksi

Poikkeuksen tässä murheen laaksossa muodostaa Espa puistoineen.

klikkaa kuva isommaksi

Siellä  voi viihtyä yhtä hyvin itsekseen kuin

klikkaa kuva isommaksi

porukallakin

klikkaa kuva isommaksi

Toiset istuvat mieluummin Marimekon edessä kadulla

klikkaa kuva isommaksi

ja jotkut katukahvilassa

klikkaa kuva isommaksi

Strindberg ei ole hullumpi, vaikka autot peittävätkin enimmän aikaa näkymän puistoon. Onhan se myös Zyssen toimisto

klikkaa kuva isommaksi

Espan päässä on Ruotsalaisen teatterin talo, jonka terassi on milloin minkin niminen, nyt näköjään bubbles, vaikka minä miellän sen yhä Royaliksi.

klikkaa kuva isommaksi

Aurinkoisen terassin sijaan kahville voi piipahtaa myös sisätiloihin, vaikka Stockalle Robet's Coffee'n

klikkaa kuva isommaksi

Tämän pikkukierroksen jälkeen paluu Kamppiin, jonka läpi kulkee taukoamaton, anonyymi ja kasvoton ihmismassa, joka juuri tekee suurkaupungista niin ahdistavan ja ikävän. Paljon ihmisiä, jotka eivät kuulu tänne, jotka ovat vain läpikulkumatkalla.

klikkaa kuva isommaksi

Porttien valotaulut opastavat oikeaan bussiin.

klikkaa kuva isommaksi

Ihana päästä kotiin :)

Mantan hotelli

Helsingin juhlaviikon ajaksi on Mantan ympärille rakennettu hotelli. No, pitihän sitä lähteä katsomaan oikein paikan päälle

klikkaa kuva isommaksi

Muitakin kiinnostuneita näyttää riittävän

klikkaa kuva isommaksi

Vieraat saavat tosiaan nukkua Mantan jalkojen juuressa

klikkaa kuva isommaksi

klikka kuva isommaksi

Huone näyttää muuten aivan tavalliselta hotellihuoneelta, tilava ja valoisa se on. En tullut tarkistaneeksi miten hygieniafasiliteetit on järjestetty, mutta tuskin vieraiden omaa pottaa ja kosteuspyyhkeitä tarvitsee mukanaan tuoda.

klikkaa kuva isommaksi

Näköala on mitä mainioin

klikkaa kuva isommaksi

Ja itse veistos, Ville Vallgrenin Havis Amanda on juuri niin sensuelli, että voi helposti ymmärtää kohun ja tyrmistyksen, jonka se syntyaikanaan vuonna 1906 on helsinkiläisissä frouvaspiireissä nostattanut.

klikkaa kuva isommaksi

Wikipedia kertoo asiasta mm. näin:

Valmistuttuaan teos herätti ristiriitaisia tunteita ja sysäsi alkuun yhden maamme ensimmäisistä laajamittaisista kulttuurikiistoista. Liian ranskalaisena ja keimailevana pidetyssä leveälanteisessa naishahmossa ei nähty tippaakaan Suomi-neidon ylevästä ja luonnollisesta kauneudesta. Monissa lehtikirjoituksissa vaadittiin jopa patsaan poistamista julkiselta paikalta.^[3] Patsasta koskeva keskustelu alkoi jo kinasteluna sijoituspaikasta, kunnes Albert Edelfeltin päättäväinen esiintyminen johti Kauppatorin valitsemiseen.^[4]
Varsinainen mielipiteenvaihto käynnistyi paljastamisen jälkeen syyskuussa 1908. Lokakuussa Helsingin Suomalainen Seura ja Naisasialiitto Unioni ilmaisivat paheksuntansa Helsingin kaupungin viranomaisille, jotka olivat veistoksen tilanneet. Nähtiin, että ylevän ja puhtaan alastomuuden sijaan Vallgrenin "naikkonen" yllytti toriyleisöä siveettömiin ajatuksiin naista kohtaan "pienistä poikapahasista ja rantajätkistä totiseen maalaiskansaan". Tuoreet naiskansanedustajat näkivät Havis Amandan hyökkäykseksi ajamaansa siveyslainsäädäntöä ja prostituution rajoittamista vastaan.^[12] Naisasialiike vaati Lucina Hagmanin johdolla sellaisen teoksen poistamista, joka heidän mielestään kuvasi rietasta katunaista.^[1] Alastomuus julkisella paikalla, vaikka taideteoksena kauhistutti. Lucina Hagman paheksui patsasta ”koristuslaitoksena ja säädyttömänä kokottina”.^[10]

Elokuun iloja

Viikonloppuna ystävien luona saaristossa: uskomattoman kaunista.

klikkaa kuva isommaksi

 Pöydän antimet puolestaan ylittivät kaikki odotukset, ja tunnelma oli mitä lämpöisin, kuten ilmakin.

klikkaa kuva isommaksi

Nämä ovat niitä elämän kohokohtia, joiden voimalla mennään taas kohti talvea. Kiitos, ystävät!

Animal farm - eläinten vallankumous

Pihatyöt alkavat olla valmiita. Hiekkalaatikko on paikallaan, ja ensimmäiset lelut ovat sinne ilmestyneet. Lähinaapurit tulivat tutkimaan tilannetta.

klikkaa kuva isommaksi

Hyvältä näyttää, tänne kannattaa pyytää kaveritkin leikkimään!
 

klikkaa kuva isommaksi

Elokuun lempeät illat

Onhan tämä aivan ihmeellistä, että kuumuuden takia kävelylle viitsii lähteä vasta illalla. Syvällä myötätunnolla ajattelen kaikkia niitä, jotka nyt puskevat töissä ilmastoimattomissa huoneissa. Huh, itse en jaksa juuri sormeani liikauttaa tai jos yritänkin, niin heti valuu selkä hikeä. Kotona sentään pärjäilee, kun ei tarvitse pukeutua.

klikkaa kuva isommaksi

Iltakävelyllä voi yrittää bongata laskevan auringon suomaa valoa, vaikka näihin maisemiin auringonlasku ei aivan osukaan.

klikkaa kuva isommaksi

Kesäilta

klikkaa kuva isommaksi

Tosihelteellä on parasta jättää päiväkävelyt iltaan. Eilen kuitenkin kuvaamisen kannalta myöhästyin vähän: aurinko ehti mailleen ennen kuin kamerani kanssa ehdin rannalle. Kuva on saman rannan toisesta päästä, missä lauantaina pienkone putosi mereen tuhoisin seurauksin. Eilen illalla vielä näkyi paloauto kiertelevän Mellstenin tiellä.

Lauantaina kuulin parvekkeella istuessani miten hälytysajoneuvot ulisten painuivat kohti rantaa. Neljä paloautoa siinä meni, enkä olisi voinut kuvitella mikä oli syynä. Samana päivänä samalla rannalla sattui toinenkin turma, kun moottorivene ajoi soutuveneen päälle. Onkohan helle saanut ihmisten päät ihan sekaisin?

Hylätyt talot, autiot pihat

klikkaa kuva isommaksi

Kirjan otsikko tuli mieleeni Kuhmossa kävellessä. Useimmat talot ovat isoilla ja hyvin hoidetuilla tonteilla, ja sitten yhtäkkiä niiden välissä on hylätty talo. Kulkija jää pohtimaan, miksi näin on käynyt, missä asukkaat ovat nyt ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

klikkaa kuva isommaksi

Autio pihapiiri on yhä kutsuvan näköinen, ja piharakennuksen katto näyttää vastakorjatulta. Ehkä talo ei sittenkään ole hylätty, vaan odottaa jotakin ...

Kesävarpaat

klikkaa kuva isommaksi

Helsingin Sanomissa Hanna Weselius kuvaili kokemuksiaan deittipalvelu Tinderissä. Omaan profiiliin ladataan kuusi kuvaa facebookista, joilla sitten on tarkoitus hurmata. Weselius latasi mm. kuvan varpaistaan ja toisen itsestään ämpäri päässä. Tykkäyksiä eli matchejä tuli reilusti ja deiteillekin hän ilmeisesti ainakin joidenkin kanssa lähti.

Hmm... mitäköhän varpaat mahtavat kertoa ihmisistä? Kannattaisikohan minunkin yrittää? Ikinä en ole minkään deittipalvelun sivuilla edes käväissyt, mutta oikeastaan olisi minulla yksi tavoite: nyt kun oma ihana tanssittajani seuraa maailman menoa pilven päältä, haluaisin löytää itselleni tanssikaverin, jonka kanssa voisin osallistua oopperan teetansseihin. Sen kummempia velvoitteita saati romanttisia odotuksia en tanssikaveruuteen sisällyttäisi - en puolin enkä toisin.

Mitäköhän ihmisen varpailta Tinderissä odotetaan? Vaikea sanoa, mutta omasta mielestäni minulla on ihan kelpo varpaat: viisi kappaletta kummassakin jalassa. Kynsilakkaa niissä on aniharvoin, nytkin vain kesän ja sandaalien kunniaksi. Vaikka rehellisesti sanottuna minusta varpaat ovat yksi rumimmista osista koko ihmiskehossa. Tuskin niillä kannattaa tanssiparia hakea.