Köynnösruusu (Sympathie vai Flammentanz, en vieläkään tiedä) on jo kauan ollut kaunis, ja on sitä kuvattukin, mutta joka päivä se yllättäen on vielä komeampi. Enkä ole ainoa joka haukkoo henkeään sen edessä. Tuntuu kuin pää menisi sekaisin sitä ihaillessa. Sitä on siis pakko vielä ikuistaa talvipäivien iloksi itselle.
Amppelitkin tuntuvat pitävän tämän kesän viileistä keleistä. Koko terassi on kuin kukkamerta.
Seuraavana vuorossa pienet vaaleanpunaiset ruusut aloittelevat kukintaansa:
Ja koko pihan kaunistus on tietysti Elli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.