keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Kansainvälisenä eläintenpäivänä ...

.. satoi kaatamalla. Elliä ei ollut helppo saada ulos ovesta, ei pihalle enmpää kuin kadun puolellekaan.
Pienellä pakottamisella päästiin autotalliin asti ja siitä autolla rantaan. Sade oli onneksi lakannut hetkiseksi ja Elli pääsi juoksemaan. Mutta sitten alkoi tulla vettä ja Ellille kiire takaisin autoon ja kotiin. Eikä siellä rannassa mitään kavereitakaan ollut. Vähän tylsä eläintenpäivä tänä vuonna, siis.


Ikkunasta katsotaan, vieläkö sataa.


Pihallekaan ei viitsi mennä.


Illaksi sade hellitti, ja aurinkokin pilkahti. Iltataivas näytti kauniilta.



Hyvää eläintenpäivää kaikille kamuille!



maanantai 2. lokakuuta 2017


Marjakanervan pitäisi kestää pitkälle syksyyn.


Muita callunoita on ruukuissa

ja korissa



sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Lokakuu alkaa


Lokakuu. Pihan viimeisenä kukkijana syysasteri hyvästelee kesän.


Enimmät amppelit on viety roskikseen. Begonia vielä sinnittelee. Kuvan haamuvalaisin näyttää roikkuvan ilmassa.



Kävin katsomassa Ikitien, järkyttävän hyvä elokuva!


torstai 21. syyskuuta 2017

Puutarhahommissa


Ellillä alkaa olla käsillä viimeiset hetket kukkien hoitajana.



Vielä on auennut yksi uusi ruusu


 Maksaruoho olisi muuten upea, mutta rankkasateet ovat piiskanneet sitä pahasti


Bandler Vivica ja Backström Carita: Vastaanottaja tuntematon





Vivica Bandler kertoo tässä kirjassa elämästään: ulkopuolisuudesta ja osallisuudesta, 45 vuotta kestäneestä teatterityöstään, ystävyydestä, rakkaudesta ja kaipauksesta. Kirja on kirjoitettu yhteistyössä Carita Backströmin kanssa. Tästä ei voi muuta sanoa kuin että tavattoman mielenkiintoista luettavaa. Kun ihminen on lahjakas, tarmokas, ihmiset huomioiva, tärkeilemätön, hauska  ja omassa asiassaan intohimoinen, niin sellaista voi vain ihailla.
   Työväen opiston lukupiirissä tosin teatterialan asiantuntijalta tuli vähän sellaistakin tietoa, että kun Bandler on hyvin vauraasta von Frenckellin suvusta ja koulutukseltaan vielä agronomi – ja silti saavuttanut teatterialalla jopa kansainvälistä menestystä, niin sitä eivät kaikki kollegat hyvällä ole aina katsoneet. Lieneekö kateus vienyt kalat näistäkin vesistä.


Teir Philip, Så här upphör världen





Läsecirkelin kirjavalinta.Teiriltä on aikaisemmin luettu Vinterkriget. Tässäkin on kyseessä perhe – tai avioliittoromaani. Kuten Vinterkriget on tämäkin sujuvasti kirjoitettu, oli kiva lukea. 
Miljöö on helsinkiläistä keskiluokkaa, vaimo on kirjailija, mies it-alan insinööri hyvässä asemassa Stockmannilla, mutta joutuu irtisanotuksi. Vaimoa ahdistaa kirjoittamisen tuska ja hän pohtii myös avioliittonsa perusteita: onko jäljellä riittävästi yhteiselon jatkamiseksi. Mies puolestaan salaa saaneensa potkut. Hän kokee asian häpeälliseksi ja tulevaisuuden pelottavaksi, kun uutta työtä ei tunnu löytyvän. 
Pariskunta kaksine lapsineen lähtee kesäksi Pohjanmaalle vaimon vanhempien entiseen taloon. Vähitellen tarinaan ilmaantuu muita ihmisiä, erityisesti vaimon lapsuudenystävä ja tämän erikoinen, eräänlaista maailmanparannuskulttia vetävä mies. Lisäksi kuvioon tule aviomiehen boheemi veli sekä erakkomainen tuntematon nainen. Jokaisella on oma ahdistuksensa ja kun kirjan otsikon merkitystä miettii, niin kenties jokaisella siintää oma maailmanloppunsa, josta joko voi tai ei voi selviytyä.


maanantai 18. syyskuuta 2017

Tasa-arvoasiaa




Suuret viisaat ovat päättäneet vaihtaa kaikki miesloppuiset sanat neutraalimmiksi. Siis ei enää ole luottamusmiehiä, nimismiehiä, virkamiehiä tai sen sellaisia. Tokihan näissä tehtävissä naisia on siinä missä miehiäkin, mutta oikeassa olijoiden mielestä termi tuottaa epätasa-arvoa. 

Mitenkä on sitten suhtauduttava niihin kieliin, joissa kaikki substantiivit ovat maskuliineja, feminiinejä tai mahdollisesti neutreja. Saksassa aurinko on feminiini ja kuu maskuliini; ranskassa taas päinvastoin. Kai kaikki artikkelit pitäisi muuttaa neutreiksi tai mieluiten poistaa kokonaan. Vieraiden kielten opiskelua se ainakin helpottaisi. Oikeastaan asianhan voisi nostaa esille jossain kansainvälisessä tasa-arvoa ajavassa järjestössä. Virkahenkilöille riittäisi hommaa. 

Mutta se vain huolestuttaa että pitääkö samalla luopua harvoista naista tarkoittavista kunnianimikkeistämme. Muuttuuko noita-akka noitahenkilöksi?

perjantai 15. syyskuuta 2017

Ystävyyttä ja ihailua

Kyllä oli taas hauskaa, kun Venny ja Pamina tulivat kylään.
Elli oli tohkeissaan eikä olisi antanut varsinkaan Paminalle sen hetken rauhaa. En tiedä johtuuko suurempi innostus juuri Paminasta siitä, että Ellin suuri ihastus Enzo on iso ruskea labbis ja siis hyvin samannäköinen kuin Pamina. Tai sitten Venny antaa Paminaa enemmän torjuvia signaaleja, vaikka ihmissilmä ei niitä erota. Pamina on niin suurenmoisen kärsivällinen, että ei hätistäisi pois kärpästäkään.








Vierailun jälkeen Elli oli uuvuksissa. Sen verran jännittävää oli ollut, että illalla halusi nukkua poikittain rintani päällä. Vähän hankala siinä oli lukea iPadilta Westön uutta romaania ;)



sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Viimeisiä väripilkkuja pihalla

Dahliat ovat jaksaneet kukkia koko kesän ja pukkaavat uutta nuppua vieläkin. Taustalla yhtä uskollisia tähtisilmiä. Näitä ensi kesänäkin.


 Perennat alkavat- ruusuja lukuunottamatta - olla ohi; maksaruohot ovat vielä kukassa, joskin sateen runtelemina. Syysastereita voi vielä tulla.


Karjalanneito on minusta niin ihana, että sitä vaan on pakko kuvata. Tässä vähän eri asteuksilla.
aukko 2,8


aukko 2,8

aukko 5,6

aukko 5,6
 Västgöta Security -palvelu pelaa pyhänä ja arkena, ilman eri veloitusta myös pihalla.
 Kuka pirulainen siellä nytkin kulkee aidan takana!



tiistai 5. syyskuuta 2017

Työn ja vastuun jaosta



Se vaan on kummallista, kun yksi ja sama pieni koira joutuu vahtimaan sekä etu- että takapihaa. 
Talon niinsanottu emäntä vain istuu ja lukee kirjaa - tai kutoo - eikä kanna minkäänlaista vastuuta talon turvallisuudesta.



maanantai 4. syyskuuta 2017

Syyskuun aurinkoa

Täällä iloitaan viimeisistä ruusuista, joita vielä riittää, pieniä ja vähän isompia, vaaleita ja tummempia. Ellikin selvästi arvostaa auringon lämpöä nyt kun vihdoin hetkeksi sellaista saadaan nauttia.




 Köynnösruusu on innostunut kasvattamaan kokonaan uutta versoa New Dawnin rinnalle. Saa nähdä mitä tästä kehittyy.


sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Hauenkalliolla

 Ellin tassut vetävät nykyisin useimmiten kohti kalliota. Sinne on päästävä ainakin kerran päivässä.


sunnuntai 27. elokuuta 2017

Elokuun loppua


Jaksaa, jaksaa, vielä jaksaa ihana, vaalea persikanvärinen ruusu ukoistaa kukintaansa aloittelevan maksaruohon rinnalla.




Change of perspective. Joskus on hyvä katsoa asioita toisesta näkökulmasta.



keskiviikko 23. elokuuta 2017

Gräsa


Kävin haudalla vaihtamassa pois kuivat marketat. Valkoiset pikkukukat olivat ruvenneet kukkimaan uudestaan, joten ne saivat vielä jäädä.

tiistai 22. elokuuta 2017

Ruusupäivitys


 Kiva kun kesän ensimmäinen ruusu tekee vielä uusia.


Ja kiva kun köynnösruusun lopetettua kukintansa sen alapuolella oleva hehkuvan punainen on komeimmillaan.



maanantai 21. elokuuta 2017

Pilvisenäkin päivänä ...

.. on pihasta iloa.


Ennen kaikkea iloitsen siitä, että pihalleni näkyy vain puita ja taivasta, ei ainuttakaan pilvenpiirtäjää. Nyt lähistöllä rakennetaan hurjaa vauhtia: pilvenpiirtäjiä kohoaa Niittykumpuun, Matinkylään ja Tapiolaan sellaisia määriä, että on vaikea ymmärtää mistä kaikille asunnoille löytyy ostajia, varsinkin kun hintataso on huikea. 

Onnea on asua vähän vanhemmalla alueella, jossa talojen välissä on tilaa ja puistoja paljon. Talot tietysti ovat vanhoja, ja lehdissä kovasti kirjoitetaan miten suuria ongelmia vanhoihin taloihin sisältyy. Ehkä takana on rakennusliikkeiden lobbausta, en tiedä, mutta uutisia on saatu myös vastavalmistuneista taloista, joissa on jouduttu suuriinkin korjaustöihin jopa ennenkuin ensimmäiset asukkaat ovat voineet muuttaa sisään. Aivan varmasti vanha talo vaatii enemmän remontteja kuin uusi, mutta eivät kaikki vanhatkaan talot välttämättä terveysriskiä merkitse. Omassa taloyhtiössäni osa asukkaista on asunut täällä yli 40 vuotta eli talon rakentamisesta lähtien, ilman että olisivat sairastuneet, joten toivoa sopii että home ei heti hyökkää minunkaan kimppuuni. Eihän tässä itselläkään enää niin pitkä taival edessä päin liene.
 

perjantai 18. elokuuta 2017

Angervot aloittelee



Ihanat jaloangervot aloittelevat kukintaa. Näitä on näköjään pari eri sorttia, tummempi on ostettu Muhevaiselta ja ylemmän kuvan vaaleampi (komeampi) saatu ystävältä siirroksena.


Ihme, että angervot ovat ylipäätään selvinneet hengissä, ne kun sijaitsevat lähellä Ellin strategista vahtipaikkaa, jossa naapuria yritetään pitää kurissa. Nytkin oli aidan taakse oli ajettu jopa autolla! Ei kai sellaista voi kukaan arvonsa tunteva vahtikoira suvaita.


Viereisen marjakuusen alla on hyvä, varjoisa lymypaikka.