Kirjan nimihenkilö, Alma, on säveltäjä Gustav Mahlerin
puoliso. Alma itsekin sävelsi, mutta hänestä on annettu kuva, ilmeisesti aika
ilkeästikin, muun muassa myös lukuisten miesten hurmaajana. Weseliuksen
kirjassa Alma Mahler ei kuitenkaan ole kokonaan pääosassa, vaan kirja valottaa
oikeastaan naisen osaa ylipäätään, mm. siepattujen 234 nigerialaisen koulutytön
kohtalon kautta. Yksi päähenkilöistä on lakinainen, joka etsii deittiseuraa
netistä, toinen on kahden tytön yksinhuoltaja.
Kirja on mielestäni erinomainen, vaikka ei ehkä niinkään vain
teemojensa puolesta kuin kielellisesti, kirjallisena teoksena. Tekijä onkin
työskennellyt kuvajournalistina, kuvataiteilijana ja kirjailijana. Tällainen
monilahjakkuus on kirjoittajalle eduksi: kuvataiteilija näkee asiat elävästi
yksityiskohtia myöten ja osaa mielikuvituksensa avulla loihtia näkemänsä
lukijalle nautinnolliseen muotoon. Saman voi todeta esimerkiksi kuvataiteilja-kirjailija
Hannu Väisäsen kirjoissa. Mieleeni jäi
kohtaus jossa kuvataan pulun pörhistelyä suurkirkon kupolissa, sen tapaa
tarkkailla päätään kallistellen ympäristöään, sitten sen lentoa yliopiston laitoksen
pihalle ja sen katseen kohdistumista kahvilan ikkunan läpi sisällä istuvaan
mieheen, joka siis onkin kohtauksen keskipiste. Ihailtavan elävää kuvausta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.