keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Kansainvälisenä eläintenpäivänä ...

.. satoi kaatamalla. Elliä ei ollut helppo saada ulos ovesta, ei pihalle enmpää kuin kadun puolellekaan.
Pienellä pakottamisella päästiin autotalliin asti ja siitä autolla rantaan. Sade oli onneksi lakannut hetkiseksi ja Elli pääsi juoksemaan. Mutta sitten alkoi tulla vettä ja Ellille kiire takaisin autoon ja kotiin. Eikä siellä rannassa mitään kavereitakaan ollut. Vähän tylsä eläintenpäivä tänä vuonna, siis.


Ikkunasta katsotaan, vieläkö sataa.


Pihallekaan ei viitsi mennä.


Illaksi sade hellitti, ja aurinkokin pilkahti. Iltataivas näytti kauniilta.



Hyvää eläintenpäivää kaikille kamuille!



maanantai 2. lokakuuta 2017


Marjakanervan pitäisi kestää pitkälle syksyyn.


Muita callunoita on ruukuissa

ja korissa



sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Lokakuu alkaa


Lokakuu. Pihan viimeisenä kukkijana syysasteri hyvästelee kesän.


Enimmät amppelit on viety roskikseen. Begonia vielä sinnittelee. Kuvan haamuvalaisin näyttää roikkuvan ilmassa.



Kävin katsomassa Ikitien, järkyttävän hyvä elokuva!


torstai 21. syyskuuta 2017

Puutarhahommissa


Ellillä alkaa olla käsillä viimeiset hetket kukkien hoitajana.



Vielä on auennut yksi uusi ruusu


 Maksaruoho olisi muuten upea, mutta rankkasateet ovat piiskanneet sitä pahasti


Bandler Vivica ja Backström Carita: Vastaanottaja tuntematon





Vivica Bandler kertoo tässä kirjassa elämästään: ulkopuolisuudesta ja osallisuudesta, 45 vuotta kestäneestä teatterityöstään, ystävyydestä, rakkaudesta ja kaipauksesta. Kirja on kirjoitettu yhteistyössä Carita Backströmin kanssa. Tästä ei voi muuta sanoa kuin että tavattoman mielenkiintoista luettavaa. Kun ihminen on lahjakas, tarmokas, ihmiset huomioiva, tärkeilemätön, hauska  ja omassa asiassaan intohimoinen, niin sellaista voi vain ihailla.
   Työväen opiston lukupiirissä tosin teatterialan asiantuntijalta tuli vähän sellaistakin tietoa, että kun Bandler on hyvin vauraasta von Frenckellin suvusta ja koulutukseltaan vielä agronomi – ja silti saavuttanut teatterialalla jopa kansainvälistä menestystä, niin sitä eivät kaikki kollegat hyvällä ole aina katsoneet. Lieneekö kateus vienyt kalat näistäkin vesistä.


Teir Philip, Så här upphör världen





Läsecirkelin kirjavalinta.Teiriltä on aikaisemmin luettu Vinterkriget. Tässäkin on kyseessä perhe – tai avioliittoromaani. Kuten Vinterkriget on tämäkin sujuvasti kirjoitettu, oli kiva lukea. 
Miljöö on helsinkiläistä keskiluokkaa, vaimo on kirjailija, mies it-alan insinööri hyvässä asemassa Stockmannilla, mutta joutuu irtisanotuksi. Vaimoa ahdistaa kirjoittamisen tuska ja hän pohtii myös avioliittonsa perusteita: onko jäljellä riittävästi yhteiselon jatkamiseksi. Mies puolestaan salaa saaneensa potkut. Hän kokee asian häpeälliseksi ja tulevaisuuden pelottavaksi, kun uutta työtä ei tunnu löytyvän. 
Pariskunta kaksine lapsineen lähtee kesäksi Pohjanmaalle vaimon vanhempien entiseen taloon. Vähitellen tarinaan ilmaantuu muita ihmisiä, erityisesti vaimon lapsuudenystävä ja tämän erikoinen, eräänlaista maailmanparannuskulttia vetävä mies. Lisäksi kuvioon tule aviomiehen boheemi veli sekä erakkomainen tuntematon nainen. Jokaisella on oma ahdistuksensa ja kun kirjan otsikon merkitystä miettii, niin kenties jokaisella siintää oma maailmanloppunsa, josta joko voi tai ei voi selviytyä.


maanantai 18. syyskuuta 2017

Tasa-arvoasiaa




Suuret viisaat ovat päättäneet vaihtaa kaikki miesloppuiset sanat neutraalimmiksi. Siis ei enää ole luottamusmiehiä, nimismiehiä, virkamiehiä tai sen sellaisia. Tokihan näissä tehtävissä naisia on siinä missä miehiäkin, mutta oikeassa olijoiden mielestä termi tuottaa epätasa-arvoa. 

Mitenkä on sitten suhtauduttava niihin kieliin, joissa kaikki substantiivit ovat maskuliineja, feminiinejä tai mahdollisesti neutreja. Saksassa aurinko on feminiini ja kuu maskuliini; ranskassa taas päinvastoin. Kai kaikki artikkelit pitäisi muuttaa neutreiksi tai mieluiten poistaa kokonaan. Vieraiden kielten opiskelua se ainakin helpottaisi. Oikeastaan asianhan voisi nostaa esille jossain kansainvälisessä tasa-arvoa ajavassa järjestössä. Virkahenkilöille riittäisi hommaa. 

Mutta se vain huolestuttaa että pitääkö samalla luopua harvoista naista tarkoittavista kunnianimikkeistämme. Muuttuuko noita-akka noitahenkilöksi?