torstai 10. toukokuuta 2018

Katkennut dahlia

Muhosen reissulla kukkia kotiin rahdatessa dahliasta katkesi yksi kukinto. Hyvin se näyttää pärjäävän myslikulhossakin. Samalla sain idean tähän kuvaan.




Valmista tuli. Malli Woolenberryn/Janina Kallion Spring Bloom. Lanka De rerum naturan Albertine.



lauantai 5. toukokuuta 2018

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Vappuaatto


Askel eteen, kaksi taakse: kevät ei oikein ole päässyt vauhtiin, mutta tänään vapun aattona  on aurinkoista, jopa suojaisassa paikassa lämmintä.




lauantai 28. huhtikuuta 2018

Tallitapahtuma


Cypis-tallin tapahtumassa recue-hevosten hyväksi.











torstai 26. huhtikuuta 2018

Andersson Lena, Egenmäktigt förfarande – en roman om kärlek



Rakkausromaaniko? Huh, sanon vaan. Pikemminkin kuvaus pakkomielteestä tai riippuvuudesta erään naisen suhteessa ihastukseensa. Oikeastaan kyse ei voi edes olla läheisriippuvuudesta, koska ihastuksen kohde ei missään vaiheessa ole antautunut kovin läheiseen suhteeseen.
Kirjassa nainen, kulttuuritoimittaja, tapaa sattumoisin itseään vanhemman miespuolisen taiteilijan, josta tulee hänelle pakkomielle. Nainen soittelee, tekstailee ja tuppautuu kunnes saa aikaan kolme intiimiä kohtaamista. Miehellä on kuitenkin kaiken aikaa toinenkin naissuhde ja selvä pyrkimys vältellä lähempää suhdetta toimittajaan. Hyvää hyvyyttään, narsistista ilkeyttään tai muuten vaan hän kuitenkin aika ajoin antaa sen verran periksi että toimittaja saa syyn jatkaa toivettaan lähemmästä suhteesta.
Kirja on pieni, mutta sen lukeminen kesti aika kauan, osittain koska kieli on melko konstikasta, osittain siksi että tätä oli myötähäpeän vuoksi tuskallista lukea. Miten joku voi alistua noin vähättelevään kohteluun ja aina vain olla kuin rakkauden kerjäläisenä. Tavallaan tilanne muistuttaa mitä tahansa riippuvuutta, vaikkapa alkoholismia: siis sitä että päähän ei mahdu kuin yksi ainoa ajatus ja päämäärä. Mutta tiedän, että on ihmisiä jotka koko ikänsä odottavat palvontansa kohdetta ja ovat valmiita hyppäämään heti kun toinen naksuttaa sormiaan. Sääli heitä!

Schulman Alex, Skynda att älska



Alex Schulmanin omaelämäkerrallinen kirja isästään. Tämä on Schulmanin esikoisteos, myöhemmin hän kirjoitti samantapaisen tosiasioihin perustuvan kuvauksen superlahjakkaasta äidistään (ja äitinsä vaikeasta alkoholiongelmasta), ja sen kirjan olin jo lukenut ennen tähän tarttumista. Oikeastaan tämän isäkirjan varasin kirjastosta juuri siksi että äitisuhdetta koskeva kirja oli niin koskettava ja mielenkiintoinen. Isä on ollut persoonallisuus hänkin, mutta jostain syystä tämä kirja ei tunnu omaavan aivan samanlaista yleistä mielenkiintoa kuin tuo toinen. Isä oli tv-tuottaja, persoonallisuus ja aikamoinen äkäpussikin, johon omat pojat varsinkin nuoruudessaan suhtautuivat ihailevasti. Karismaattisen ja autoritäärisen isän vanheneminen ja heikentyminen kuvataan liikuttavalla tavalla.